05.04.2013 / Pekka Ruissalo
- Vuonna 1995 kävin ensimmäistä kertaa Ässien ottelussa. Silmiin pisti tuonaikainen hyökkäysvitja, jossa pelasivat Samu Wesslin ja Timot Hakanen ja Salonen. Varsinkin Salonen teki lähtemättömän vaikutuksen, eikä kauaa kulunut kun ensimmäinen fanipaita oli kotona.
Melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin Rouhikko, 36, odottelee malttamattomana Ässien toisen välieräottelun alkua. Nyt Ässien faniporukan Pataljoonan puheenjohtajana oleva nainen on tullut hakemaan lippuja Astora Areenalta, areenalta joka vielä 1990-luvun puolessavälissä oli lähinnä ohut haave jääkiekkohenkisten silmänurkassa.
Sen jälkeen on ollut muutakin. Juhani Tamminen valmentajana, kyntökausi vuosituhannen vaihtuessa jolloin Ässät pelasti kadotukselta lähinnä tuonaikainen sarjasysteemi, Juhani Tamminen toimitusjohtajana, Jukka Hirsimäki toimitusjohtajana ja sitten kaiken muuttanut kausi 2005-2006. Tuon sensaation hedelmiä nautitaan Porissa edelleen.
- Kyllä pulssi on noussut moneen kertaan. Kaikkea on mahtunut sekaan, Rouhikko naurahtaa.
Eikä jännitys tuolloinkaan helpottanut. Kolme vuotta myöhemmin samainen Tamminen oli jälleen kuvioissa mukana, Vaasan Sportin päävalmentajana liigakarsinnoissa patalauman kiusana. Tuolloin maalitolpatkin olivat apuna, ettei Ässien taival olisi jatkunut sarjatasoa alempana. Korpivaellukselta meno maistui myös tänä talvena, kunnes kaikki muuttui ja joukkue taistelee nyt tosissaan Suomen mestaruudesta.
- Fanin näkökulmasta paljon kertoo se, että vielä tammikuussa vierasottelumatkoille oli vaikeata saada edes yhtä täyttä bussilastillista. Nyt, kaksi päivää ennen seuraavaa vierasmatsia on jo kaksi bussikuormaa lähdössä Jyväskylään matsia seuraamaan, Rouhikko vertaa.
Viime vuosien aikana on paljon keskusteltu siitä, onko suomalainen enemmänkin urheilu- vai menestyshullu. Rouhikko pohtii aihetta pitkään.
- Tietysti tukea on vaikea saada, jos ei menesty. Mietitään vaikka mäkihyppyä. Se oli aikoinaan kansan lempilapsi, mutta vaikea sitä on katsoa jos äijät jäävät karsintaan. Menestys tuo yleisöä, niin se vain on. Lajissa kuin lajissa.
On myös puhuttu siitä, osaako porilaisyleisö enää kannustaa omiaan. Rouhikko myöntää, että vaikeina hetkinä taputus voisi lähteä kuuluvamminkin, mutta tällä hetkellä ääntä lähtee senkin edestä.
- Nykyinen joukkue on hyvin samanlainen äijälauma kuin vuonna 2006. Ei ole tähtiä, vaan kaikki pelaavat yhdestä tahdosta sitoutuneesti joukkueen eteen.
Mitä fanius sitten antaa aikuiselle ihmiselle? Aikaa kuluu paljon ja erilaista järjestettävää riittää päivätyötä tekevälle, mutta elämykset lienevät myös senarvoisia.
- Maanantain matsi Jyväskylässä on tästä hyvä esimerkki. Jatkoajalla tunnelma oli uskomaton, tuntui ettei kukaan uskaltanut edes hengittää. Kun Ässät lähti hyökkäämään, paikalliset hiljenivät täysin. Jypillä alkoi jalka painaa, ja loppu on historiaa.
Tunteita riitti myös häviävän osapuolen leirissä.
- Keskisuomalaiset ottivat tappionsa aika maltillisesti, mutta siinä vaiheessa kun olimme jo busseissa, kyllä siellä keskisormetkin viuhuivat vimmalla.
Pysyvämpi jälki löytyy jälkikasvussa. Neljän lapsen äitinä ja viidettä perillistä odottavana Rouhikko on pitänyt huolen siitä, että myös lapset tietävät kenen puolella ollaan silloin, kun kiekko putoaa jäähän.
- Vanhinta synnyttäessäni kuuntelin radiosta, kun Ässät pelasi Jokereita vastaan. Jossain vaiheessa muistan, kun hoitaja tuli kertomaan yhdeksän pisteen tytöstä. Minä kysyin, että paljonko matsi päättyi. Minä voitin, Ässät hävisi.
Suvin pojalla on äidin faniudesta elinikäinen muisto etunimi.
- Ilmoitin papille, että pojasta tehdään Java. Pappi siihen, että se on todella kaunis nimi.
RAVINTOSISÄLTÖ:
Nimi: Suvi Rouhikko
Ikä: 36
Luottamustehtävä: Ässien faniryhmä Pataljoona ry:n puheenjohtaja.
Perhe: Naimisissa, neljä lasta, viides tulossa elokuussa
Harrastukset, elämäntapa ja toinen perhe: Ässät
Ensimmäinen idoli: Timo Salonen
TOP3 LEGENDAT
1. Arto Javanainen
Kaikkien aikojen liigapeluri. Herättää kunnioitusta.
2. Veli-Pekka Ketola
Porilaisuuden symboli.
3. Timo Salonen
Siitä kaikki lähti. Taskuraketti. Nopea jalalla, kankea käsistä.
Suvi, patasydän
Kahdeksaantoista vuoteen mahtuu paljon elämää. Suurimmalle osalle tuo ajanjakso tarkoittaa siirtymää synnytyssalista autonrattiin. Suvi Rouhikolle 18 vuotta tarkoittaa sitäkin, mutta myös muuta.- Vuonna 1995 kävin ensimmäistä kertaa Ässien ottelussa. Silmiin pisti tuonaikainen hyökkäysvitja, jossa pelasivat Samu Wesslin ja Timot Hakanen ja Salonen. Varsinkin Salonen teki lähtemättömän vaikutuksen, eikä kauaa kulunut kun ensimmäinen fanipaita oli kotona.
Melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin Rouhikko, 36, odottelee malttamattomana Ässien toisen välieräottelun alkua. Nyt Ässien faniporukan Pataljoonan puheenjohtajana oleva nainen on tullut hakemaan lippuja Astora Areenalta, areenalta joka vielä 1990-luvun puolessavälissä oli lähinnä ohut haave jääkiekkohenkisten silmänurkassa.
Sen jälkeen on ollut muutakin. Juhani Tamminen valmentajana, kyntökausi vuosituhannen vaihtuessa jolloin Ässät pelasti kadotukselta lähinnä tuonaikainen sarjasysteemi, Juhani Tamminen toimitusjohtajana, Jukka Hirsimäki toimitusjohtajana ja sitten kaiken muuttanut kausi 2005-2006. Tuon sensaation hedelmiä nautitaan Porissa edelleen.
- Kyllä pulssi on noussut moneen kertaan. Kaikkea on mahtunut sekaan, Rouhikko naurahtaa.
Eikä jännitys tuolloinkaan helpottanut. Kolme vuotta myöhemmin samainen Tamminen oli jälleen kuvioissa mukana, Vaasan Sportin päävalmentajana liigakarsinnoissa patalauman kiusana. Tuolloin maalitolpatkin olivat apuna, ettei Ässien taival olisi jatkunut sarjatasoa alempana. Korpivaellukselta meno maistui myös tänä talvena, kunnes kaikki muuttui ja joukkue taistelee nyt tosissaan Suomen mestaruudesta.
- Fanin näkökulmasta paljon kertoo se, että vielä tammikuussa vierasottelumatkoille oli vaikeata saada edes yhtä täyttä bussilastillista. Nyt, kaksi päivää ennen seuraavaa vierasmatsia on jo kaksi bussikuormaa lähdössä Jyväskylään matsia seuraamaan, Rouhikko vertaa.
Viime vuosien aikana on paljon keskusteltu siitä, onko suomalainen enemmänkin urheilu- vai menestyshullu. Rouhikko pohtii aihetta pitkään.
- Tietysti tukea on vaikea saada, jos ei menesty. Mietitään vaikka mäkihyppyä. Se oli aikoinaan kansan lempilapsi, mutta vaikea sitä on katsoa jos äijät jäävät karsintaan. Menestys tuo yleisöä, niin se vain on. Lajissa kuin lajissa.
On myös puhuttu siitä, osaako porilaisyleisö enää kannustaa omiaan. Rouhikko myöntää, että vaikeina hetkinä taputus voisi lähteä kuuluvamminkin, mutta tällä hetkellä ääntä lähtee senkin edestä.
- Nykyinen joukkue on hyvin samanlainen äijälauma kuin vuonna 2006. Ei ole tähtiä, vaan kaikki pelaavat yhdestä tahdosta sitoutuneesti joukkueen eteen.
Mitä fanius sitten antaa aikuiselle ihmiselle? Aikaa kuluu paljon ja erilaista järjestettävää riittää päivätyötä tekevälle, mutta elämykset lienevät myös senarvoisia.
- Maanantain matsi Jyväskylässä on tästä hyvä esimerkki. Jatkoajalla tunnelma oli uskomaton, tuntui ettei kukaan uskaltanut edes hengittää. Kun Ässät lähti hyökkäämään, paikalliset hiljenivät täysin. Jypillä alkoi jalka painaa, ja loppu on historiaa.
Tunteita riitti myös häviävän osapuolen leirissä.
- Keskisuomalaiset ottivat tappionsa aika maltillisesti, mutta siinä vaiheessa kun olimme jo busseissa, kyllä siellä keskisormetkin viuhuivat vimmalla.
Pysyvämpi jälki löytyy jälkikasvussa. Neljän lapsen äitinä ja viidettä perillistä odottavana Rouhikko on pitänyt huolen siitä, että myös lapset tietävät kenen puolella ollaan silloin, kun kiekko putoaa jäähän.
- Vanhinta synnyttäessäni kuuntelin radiosta, kun Ässät pelasi Jokereita vastaan. Jossain vaiheessa muistan, kun hoitaja tuli kertomaan yhdeksän pisteen tytöstä. Minä kysyin, että paljonko matsi päättyi. Minä voitin, Ässät hävisi.
Suvin pojalla on äidin faniudesta elinikäinen muisto etunimi.
- Ilmoitin papille, että pojasta tehdään Java. Pappi siihen, että se on todella kaunis nimi.
RAVINTOSISÄLTÖ:
Nimi: Suvi Rouhikko
Ikä: 36
Luottamustehtävä: Ässien faniryhmä Pataljoona ry:n puheenjohtaja.
Perhe: Naimisissa, neljä lasta, viides tulossa elokuussa
Harrastukset, elämäntapa ja toinen perhe: Ässät
Ensimmäinen idoli: Timo Salonen
TOP3 LEGENDAT
1. Arto Javanainen
Kaikkien aikojen liigapeluri. Herättää kunnioitusta.
2. Veli-Pekka Ketola
Porilaisuuden symboli.
3. Timo Salonen
Siitä kaikki lähti. Taskuraketti. Nopea jalalla, kankea käsistä.
Kommentit kirjoituksesta
Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.
Kommentoi kirjoitusta
Viimeisimmät
20.07.2013 » Kirsi, uutisankkuri10.06.2013 » Rauno, puheenjohtaja
25.05.2013 » Emma, kulttuurituottaja
11.05.2013 » Kati, äiti
27.04.2013 » Titta, rekkanainen
20.04.2013 » Mari, näyttelijä
13.04.2013 » Ritva, yrittäjänainen
05.04.2013 » Suvi, patasydän
28.03.2013 » Lauri, radiojuontaja
22.03.2013 » Jaana, maanpuolustusnainen
Uutisarkisto
» 10/2015» 05/2015
» 03/2015
» 02/2015
» 11/2014
