16.08.2013 / Johnny-Kai Forssell
Johtuuko kirjoittajista tai painosmäärästä, niin ohuesta opuksesta on tullut bibliografinen, kysytty harvinaisuus.
Olkoon alkoholi iloinen asia, mutta niin on raittiuskin. Itselläni tuli eilen klo 11.15 kokonaiset 37 raitista vuotta täyteen.
Rehellisyyden puuskassa on kuitenkin pakko sanoa, että välillä on tylsää, hyvin tylsää. Mutta tuo jakso voittaa myös mennen tullen sen hirvittävän ajan, kun en hallinnut itseäni, elämääni enkä alkoholinkäyttöäni.
16.8.1976 huomasi tohtori Eerola suureksi hämmästyksekseen, että jäin henkiin. Oliko joku, lekuri, Hän tai muu taho päättänyt, että minulla on vielä jotakin tekemistä, sana sanottavana?
Tänään on hyvä muistella aamuja, jolloin kello kuusi pelkäsin kuolevani. Ja kello kahdeksan kankkunen oli sitä luokka, että pelkäsin etten kuolekaan. Joka helkkarin aamu minun oli noustava lavitsaltani, vyötettävä kupeeni, lähdettävä katsomaan, kerjäämään ja valehtelemaan.
Ja joka toinen päivä vannoin, etten enää ikinä.
En kadehdi, enää, niitä jotka osaavat juoda. Autan vajavaisten kykyjeni mukaan niitä, jotka pyristelevät paloviinan kurimuksessa. Ylevästi sanottuna minulla on siihen missio. Sen olen velkaa.
Velkaa jäin myös muutaman pimeän pullon hinnan iisakinkirkkoonkin, Siltapuistokadun varrelle. Mutta en siitä kanna huolta. Enää.
Viinan kauhistuksen ylistys
Otsikko on lainattu maailman huonoimmasta, Jomppa Ojaharjun ja Pentti Saarikosken, kirjoittamasta viinavitsikirjasta.Johtuuko kirjoittajista tai painosmäärästä, niin ohuesta opuksesta on tullut bibliografinen, kysytty harvinaisuus.
Olkoon alkoholi iloinen asia, mutta niin on raittiuskin. Itselläni tuli eilen klo 11.15 kokonaiset 37 raitista vuotta täyteen.
Rehellisyyden puuskassa on kuitenkin pakko sanoa, että välillä on tylsää, hyvin tylsää. Mutta tuo jakso voittaa myös mennen tullen sen hirvittävän ajan, kun en hallinnut itseäni, elämääni enkä alkoholinkäyttöäni.
16.8.1976 huomasi tohtori Eerola suureksi hämmästyksekseen, että jäin henkiin. Oliko joku, lekuri, Hän tai muu taho päättänyt, että minulla on vielä jotakin tekemistä, sana sanottavana?
Tänään on hyvä muistella aamuja, jolloin kello kuusi pelkäsin kuolevani. Ja kello kahdeksan kankkunen oli sitä luokka, että pelkäsin etten kuolekaan. Joka helkkarin aamu minun oli noustava lavitsaltani, vyötettävä kupeeni, lähdettävä katsomaan, kerjäämään ja valehtelemaan.
Ja joka toinen päivä vannoin, etten enää ikinä.
En kadehdi, enää, niitä jotka osaavat juoda. Autan vajavaisten kykyjeni mukaan niitä, jotka pyristelevät paloviinan kurimuksessa. Ylevästi sanottuna minulla on siihen missio. Sen olen velkaa.
Velkaa jäin myös muutaman pimeän pullon hinnan iisakinkirkkoonkin, Siltapuistokadun varrelle. Mutta en siitä kanna huolta. Enää.
Kommentit kirjoituksesta
Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.
Kommentoi kirjoitusta
Viimeisimmät
07.07.2016 » Kuningattaren huono päivä11.05.2015 » Kuulosta kuultua
11.05.2015 » Testi
11.05.2015 » Astu laivaan!
08.05.2015 » Vappukeppi, ilma-ja markkinapallo
11.06.2014 » Frisbeegolf - liitokiekkoharrastus sopii kaikille
11.06.2014 » Kerrassaan naurettavaa
16.08.2013 » Viinan kauhistuksen ylistys
06.08.2013 » Skumppakielto
20.07.2013 » Ihana heinäkuu
Uutisarkisto
» 02/2017» 11/2016
» 09/2016
» 08/2016
» 07/2016
» 10/2015
» 05/2015
» 03/2015
» 02/2015
» 11/2014
