Uutiset

07.11.2019 / Johnny-Kai Forssell

Iskä lähti Isänpellolle

Sunnuntaina 10.10. vietetään isänpäivää, joka on nykyään virallinen liputuspäivä. Keskimäärin isänpäivää juhlii mies, joka on ammatiltaan kuorma-autonkuljettaja, talonrakentaja tai myyntiedustaja. Hän on saanut ensimmäisen lapsensa keskimäärin 31,5-vuotiaana. Häntä kutsutaan usein joko isäksi, iskäksi, isiksi, isukiksi tai faijaksi. Toisinaan isä saattaa käydä Isänpellolla tai Isälässä. Isänmaa on isän sydämessä. Salaa isä pohtii, miksi ihmeessä äitienpäivä on monikossa, mutta isänpäivä taas yksikössä. Isät ovat totisesti jättäneet jälkensä kieleemme! Isänpäivä vai isäinpäivä? Oikea vastaus on isänpäivä. Kielenhuoltaja Henna Makkonen-Craig on kielenhuoltoon keskittyvässä Kielikello-lehdessä vastannut monia askarruttavaan kysymykseen siitä, miksi äitienpäivä on monikossa mutta isänpäivä yksikössä. Yksi syy tälle voi Makkonen-Craigin mukaan olla se, että äitienpäivä on sanana ja käsitteenä vanhempi kuin isänpäivä. Nykyaikana saattaa tuntua kummalliselta, että toinen juhlapäivä ”ansaitsee” monikkomuodon ja toinen saa yksikkömuodon. Voisiko tällaisen ongelman ratkaista korvaamalla isänpäivä-sanan esimerkiksi ”isäinpäivällä” tai ”isienpäivällä”? Makkonen-Craigin mukaan näin olisi kenties tehtykin, ellei uudistukseen liittyisi ongelmia: ”isienpäivä” olisi muodosteena kaksitulkintainen, eli siitä ei tiedettäisi, onko se johdettu sanasta isi vai isä. ”Isäinpäivä” taas voisi kuulostaa liiankin juhlavalta. Jos isänpäivä-sanan monikkoon muuttaminen on liian monimutkaista, voisiko äitienpäivä-sanaa muuttaa yksikköön? Silloin meillä olisi ”äidinpäivä” ja ”isänpäivä”, mikä olisi tasa-arvoista. Tämän muutoksen yhtenä hidastajana on se, että d-äänteen sisältävä ”äidinpäivä” ei istuisi suuhun yhtä hyvin kuin t-äänteen sisältävä äitienpäivä (sana äiti ääntyy monen suussa ”äitin, äiren”.) Miten isä-sana näkyy arjessamme? Suomen kielessä on sekä omaperäisiä että lainattuja sanoja, ja omaperäisten sanojen vanhinta kastia ovat suomalais-ugrilaiset tai uralilaiset sanat. Tällaiset hyvin vanhat sanat ovat sanoja, joita käytämme puheessamme eniten. Useimmiten ne kuvaavat ihmisen lähipiiriä ja jokapäiväistä elämää. Isä on juuri tällainen vanha sukulaissuhdetta kuvaava sana, joka esiintyi ensimmäisen kerran kirjoitettuna Mikael Agricolan teksteissä. Isä-sanasta johdettuja hellittelymuotoja ovat esimerkiksi isi, iskä ja isukki. Sen sijaan faija-sanan taustalla on ruotsin kielen isää merkitsevä ”far”. Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Heikki Hurtta kirjoittaa Kielikello-lehdessä, että faija on lainautunut murteisiimme maamme ruotsalaismurteista. Hänen mukaansa sanasta far on suoraan lainautunut suomeen sana vaari. Sukulaissuhteen lisäksi isä-sana voi olla paikannimen osana. Paikat on usein nimetty isien ja isoisien mukaan: kenties isoisoisä on kyntänyt pellon tai rakentanut talon. Isänmaa-peltoja ja Isänpeltoja löytyy useita. Virroilta taas löytyy Isänaho, Vesilahdelta Isäinmaa ja Kuivaniemeltä Isä- Matin halme. Talonnimistä löytyy esimerkiksi Isälä. Teksti, Mariia Vasara.

Kommentit kirjoituksesta

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

 

Kommentoi kirjoitusta

Nimi
Email
Kommentti
Huom!
Roskapostin estämiseksi kirjoita allaolevaan kenttään NUMEROIN paljonko on yksi plus kaksitoista (ilman tätä kommenttisi ei mene perille)
 
Uusi Pori    /    Antinkatu 16 B (3 kerros), Teljäntori, 28100 Pori   /    puh. 044 030 0207    /    email: info(at)uusipori.fi