Uutiset

07.11.2019 / Johnny-Kai Forssell

Karaoke (Kolumni Johnny Kai Forssell)

Olin sattumoisin töissä Tampereella, kun sinne rantautui maamme ensimmäinen karaokekuppila. Tämä aiheutti myös musiikkitoimittajien, muusikoitten ja tiskijukkien piirissä keskustelua ja jopa vähän paniikkiakin, Omalta osaltani rauhoittelin porukkaa ja väitin, että tuo muotivillitys menee nopeasti ohi. Kuinka väärässä olinkaan! Kyllä karaoke tuli jäädäkseen, myönnän nyt. Tein siihen aikaan vielä jonkin verran äänilevykeikkoja. Kun soittaja tiedusteli keikkani hintaa ja kuuli vastauksen, karkasi häneltä parahdus: Mutta me maksamme karaokevetäjälle kolme kertaa vähemmän! Tiskijukat alkoivat käydä harvinaiseksi lajiksi, katoavaksi luonnonvaraksi, entiseksi kansanperinteeksi. Vähitellen karaokesta kehittyi synttäreitten, yritysbileitten ja jopa häitten ohjelmanumero. Olin kuitenkin silloin tällöin kutsuttuna tuomarina erilaisissa karaokekilpailuissa. Siihen asti, kunnes kirjoitin kolumnissani, että mielestäni karaoke on masturboimista julkisella paikalla. Oletan myös tietäväni tilaisuuden, jossa esiintyi historian huonoin karaokelaulaja. Hänelle, ei, tavan mukaan, taputettu, vaan buuattiin. Harmistuneena hän ilmoitti vielä esittävänsä kauniin laulun Espanjasta. Tässä vaiheessa takapöydästä kuului huuto: Jumalan kiitos, me jo pelättiin, että sä laulat täällä! Mutta. Karaokeartistimme ei lannistunut vieläkään. Hän haki takahuoneesta vanhan Landola -kitaransa ja sanoi, että kun lauluni ei kelpaa, niin voin soittaa jotakin. Mitäpä soittaisin? Samasta ravintolan takapöydästä kuului jälleen reipas huuto: Soita taksi!

Kommentit kirjoituksesta

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

 

Kommentoi kirjoitusta

Nimi
Email
Kommentti
Huom!
Roskapostin estämiseksi kirjoita allaolevaan kenttään NUMEROIN paljonko on yksi plus kaksitoista (ilman tätä kommenttisi ei mene perille)
 
Uusi Pori   /    puh. 050 3233 058    /    email: info(at)uusipori.fi