27.02.2020 / Johnny-Kai Forssell

Isidorin matkassa – 3. ja viimeinen osa

Olimme päässeet Isidorin kanssa siis jo Kööpenhaminaan. Piti jatkaa Espanjaan, mutta kävi ilmi ettei minulla ollut passia mukanani. Asiat seurasivat toistaan. Isidor soitti Lahteen talonmiehellemme, antoi minulle luurin, ja selvitimme hänelle missä laatikossa passi on ja ettei taatusti rouva ole kotona. Sitten puolitutulle taksille, joka haki talkkarilta passin ja ajoi sen Vantaalle, Seutulan kentälle, kuten sitä silloin kutsuttiin. Finnair hoiti loput, ja passi laskeutui hyvissä ajoin Kastrupiin. Sivujuonteena sen verran, että nyt meitä oli kolme. Isidor oli haalinut mukaan Kööpenhaminassa, kadulla pääasiassa, asuvan Ole Söderströmin, ahteriin seilanneen entisen vaasalaisen merimiehen joka tyynenä mutta vähän dementoituneena oli nyt matkassamme. Isidor selitti, että hän on tuolle miekkoselle muutamista palveluista vähintäin tämän velkaa. Lento Barcelonaan sujui hyvin, niin hyvin että minultakin kesti kolmekymmentä vuotta ennen kuin olin tervetullut uudelleen kyseisen yhtiön lennoille. Majoituimme miehekkäästi kolmanteen hotelliin, joka suostui ottamaan meidät vastaan sen jälkeen kun Isidor oli uhannut kahdessa aiemmassa ostaa ne jollei palvelua ala näkyä. Onneksi tai onnettomuudeksi Espanjassa oli menossa kahden päivän mittainen pyhäaika, jolloin ei esimerkiksi saa järjestää härkätaisteluja. Kolmannen päivän aamuna hain Isidorin pois paikallisesta putkasta, jossa paikalliset poliisit kiittivät kädestä pitäen minua siitä että vien Isidorin kauas pois heidän näköpiiristään. Lähdimme härkätaistelunareenan suuntaan. Ole oli kaiken aikaa vaiti, nojasi keppiinsä ja mumisteli leukojaan. Isidor meuhkasi ja kävi härkätaistelun vaiheet etukäteen läpi sellaisella tempolla, että taksikuski heitti meidät ulos autostaan matkan puolivälissä. Jotenkin sinne areenalle päästiin lopulta. Moninaisten seremonioitten jälkeen päästiin itse asiaan. Ole istui vaiti ja nojasi keppiinsä, välillä jotain omiaan mumisten. Hyvin tarkkaan muistan hetken, jolloin ensimmäinen härkä hyökkäsi, matador tai toreador vetäisi sen punaisen muletan syrjään ja härkä meni halpaan. Samalla 60 000 ihmistä räjähti valtavaan huutoon: Ole! Nyt vanha vaasalainen merimies Ole piristyi, nousi seisomaan ja kumarsi kevyesti häntä tervehtivälle väkijoukolle.

Kommentit kirjoituksesta

Kirjoitusta ei ole vielä kommentoitu.

 

Kommentoi kirjoitusta

Nimi
Email
Kommentti
Huom!
Roskapostin estämiseksi kirjoita allaolevaan kenttään NUMEROIN paljonko on yksi plus kaksitoista (ilman tätä kommenttisi ei mene perille)
 
Uusi Pori    /    Antinkatu 16 B (3 kerros), Teljäntori, 28100 Pori   /    puh. 044 030 0207    /    email: info(at)uusipori.fi